Joskus pienet asiat lähettävät paljon säteitä, kuin veteen heitetty pikkukivi. Luin kerran jostain blogista, en edes muista mistä, sivulauseen joka liittyi Pinterestistä etsittäviin inspiraatiokuviin, sisustuksen suunnitteluun, vaikka kyseessä ei ollutkaan sisustusblogi. Se lause tökkäsi johonkin hermooni, herätti minussa paljon ajatuksia, joita pohdiskelen vieläkin. Luulen, että tuo lause kertoo kirjoittajastaan paljon. Että kirjoittajalla on perheen ja työn lisäksi intoa ja energiaa haaveilla myös sisustusasioista. Että hän on ottanut aikaa ja etsinyt Pinterestistä (jota hän on siis ensin opetellut käyttämään) itseään miellyttäviä sisustuskuvia. Että hän on niin järjestelmällinen, että luo kuville oman kansion.
Ehkä suurimman vaikutuksen kuitenkin teki se, että kirjoittaja tosiaan ottaa aikaa unelmoinnille - sekä siihen, että etsii aineksia unelmiinsa, että siihen että palaa keräämiensä ainesten pariin, haaveilee kuvia katsellen, suunnittelee asioita eteenpäin. Kuinka ihailtavaa! Ja kuinka rohkeaa - miten pettymyksen kestää, jos unelmat eivät toteudu, tai jos ei saa itseään edes edistämään niitä? Ehkei tämä sisustushaaveilujen kohdalla niin suuri riski ole, ainakaan minulle, mutta entäpä suurempien haaveiden, opiskelujen, työn, elämäntapojen? En tiedä, pelkäänkö oikeasti pettymystä niin paljon, vai mistä johtuu, etten ole koskaan osannut unelmoida. Ehken ole lapsena nähnyt läheisteni unelmoivan, ehkä en vain tunne itseäni niin hyvin, että minulla olisi selviä unelmia. Tai ehkä olen vain enemmän sellainen "kaikki käy" -persoona, katselen miten asiat menevät ja mukaudun siihen? Haluanko olla sellainen?
Tässäpä yksi pieni alku edistettäväksi. Jospa aloittaisin unelmoimalla edes siitä, että koti olisi joka ilta siisti...hkö. Onpa ainakin riittävän pieni alku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti