Kirjoitan tämän nyt keskiviikkona, vaikka julkaisu tuleekin lykkääntymään perjantaille - lähdin nimittäin risteilylle, enkä jaksa alkaa opetella blogaamista kännykällä. Liian monta uutta pikkujuttua opeteltavaksi väsyneille aivoille.
Päivä Tukholmassa -risteily, kolme äitiä ja kuusi lasta. Ei kuulosta järin rentouttavalta, vaikkakin kyllä todella hauskalta. Ensimmäinen ilta sujahti leikkihuoneessa singahdellessa ja iltapalaa syödessä, ja lapset sammuivat jo ennen kahdeksaa. Moneltakohan heräävät; kuudelta, seitsemältä?
Viikonloppu meni synttäreitä juhliessa, ja samalla yhdeksänkuinenkin oppi
kävelemään. Toinenkin vauvavuosi on kohta ohi, ja mitä sitten on edessä? Töitä,
opiskeluja, molempia? Jännää, taas on alkamassa uusi elämänvaihe! Hyvällä
tavalla jännittävää, kutkuttavaa, mutta nyt kun kaikki on vielä auki ja
selvittämistä vailla, myös todella stressaavaa. Mutta jospa tästä pikkuhiljaa
saisi taas nukkua täydet yöt, niin varmasti asiat alkaisivat pian selvitä ja
suunnitelmat saada muotoa. Sitä odotellessa jatkan koomaamista ja satunnaista havahtumista.
Tutulla linjalla
Kun istun bussissa ajatuksissani,
ja yhtäkkiä katseeni nostaessani
en tiedäkään,
onko aamu vai ilta,
eivätkä muiden katseetkaan
sitä paljasta;
yhtä väsyneitä ne ovat,
yhtä kaikki,
silloin painan taas pääni
ja vaivun ajatuksiini
toivoen, että seuraavan kerran
kun havahdun,
muistan
taas, miksi olen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti