keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Myös äiti

Vauva tuhisee sängyssään,
esikoinen omassaan
ja minä en osaa mennä nukkumaan,
vaikka sitä tarvitsisin kaikkein eniten.

Päivät seuraa toisiaan,
katkonaiset yöt jatkonaan,
ja iltaisin kaipaan niin olla vähän aikaa
vain minä,
etten osaa rauhoittua nukkumaan.

Olen hukkunut äitiyteen
mutta väärällä tavalla,
hukannut minut roolin takana,
vaikka tämä rooli onkin elämäni rakkain.

Päivien ehjä helminauha
ja öiden irtonaiset helmet
alkavat punoa vauvavuoden korun valmiiksi.
Pian saan taas olla vain minä,
mutta nyt minä olen
myös äiti.


Ps. Nyt kirjoitusharjoitus jäi väliin kahtena keskiviikkona, mutta sain toisaalta kirjoitettua kaksi pitkää mailia, jotka olivat odottaneet kirjoittamistaan kuukausia. Harjoituksesta kävivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti